Ihanaa oppia uutta!

Ahlströmin Noormarkun ruukin lenkkipoluilla uudet opitut asiat loksahtavat usein kohdalleen. Mikä ilo oppia, ja mikä ilo lenkkeillä näissä maisemissa!
Ahlströmin Noormarkun ruukin lenkkipoluilla uudet opitut asiat loksahtavat usein kohdalleen. Mikä ilo oppia, ja mikä ilo lenkkeillä näissä maisemissa! Kuva Kati Levola

Aijuun toimialat ovat hiukan erikoinen yhdistelmä; tekstiilien kiertotaloutta ja yrittäjyyskasvatusta sekä opettajien kouluttamista. Tätä on joskus hieman vaikea selittää, ja ”hissipuheen” laatiminen on vähän haastavaa.

Miksi tällainen yhdistelmä? Yritän avata asiaa.

Olen toiminut peruskoulun opettajana parikymmentä vuotta. Luokanopettajan koulutus ”muutosagenttiaikaan”, käsityö- ja kuvataiteen erikoistumisopinnot sekä tietynlainen idealistisuus yhdistyivät minussa omalla tavallaan. Omien lasten syntymä aiheutti kriisin opettajaminälle, ja halusin kokeilla välillä käsityöyrittäjyyttä. Olinhan tehnyt pienen ikäni käsitöitä ja kuulunut sukuun, jossa suunnilleen kaikki tekevät käsitöitä. Käsityöyritykseni ei ollut menestys. Työ oli todella kivaa, ja nautin sen luovuudesta ja selkeydestä. Mutta taloudellisesti se ei ollut järkevää.

Hiljalleen liu’uin takaisin opettajan hommiin, ja uppouduin niihin uudella innolla. Oppilaiden osallisuuden vahvistaminen nousi minulle tärkeäksi toimiessani tukioppilasohjaajana sekä oppilaskuntaa ohjaavana opettajana. Innostuin yrittäjyyskasvatuksesta kuultuani erään koululaisten harjoitusyrityksen tarinan. Yrittäjyyskasvatus tuntui yhdistävän monta toivettani: oppilaiden osallisuuden ja aktiivisuuden, ”oikean” tekemisen, ryhmässä työskentelemisen, taloudellisten asioiden pohtimisen jne. Se tuntui paljon käsityötä opettavalle opettajalle aivan luontevalta tavalta tehdä asioita. Oppilaiden iloa ja innostusta oli ihana seurata! Ja sainhan yhdistää opetustyöhön myös ymmärrystäni yrittämisestä.

Oppilaideni suuri hetki: valinta Suomen parhaiksi Pikkuyrittäjiksi keväällä 2018.
Oppilaideni suuri hetki: Suomen parhaat Pikkuyrittäjät vuonna 2018! Valokuva Kati Levola

Eri tekstiilikuiduista oppimateriaalia etsiessäni törmäsin dokumenttiin puuvillan viljelystä. Järkytyin. Luonnonmateriaali ei ollutkaan ekologista, eikä sen viljely oikeudenmukaista. Aloin selvittää asiaa ja käsittelin aihetta myös oppitunneillani.

Pari vuotta sitten kypsyi myös ajatus siitä, että haluan vielä kokeilla jotain muutakin tekemistä. Ehkä kyseessä oli keski-iän kriisi, ehkä sielun rauhattomuus, mutta löysin täydellisen kiinnostavan opinto-ohjelman; yrittäjän koulutusohjelman Satakunnan ammattikorkeakoulusta. Päätin hakea. Pystyisinhän tekemään opinnot ilman, että joutuisin reissaamaan ympäri Suomen tai asumaan viikot eri paikkakunnalla kuin muu perheeni.

Minut hyväksyttiin kurssille, jäin opintovapaalle, ja alkoi aivan huikea matka! Vaikka olin toiminut yrittäjänäkin, en ollut oikeastaan tiennyt kuin pintaraapaisun. Pääsin oppimaan uutta, sain perehtyä kiertotalouteen, innostuin kokeilemaan (Tekstiilikierratys.fi -sivusto), pääsin harjoittelemaan strategiatyötä, löysin mahtavia uusia ihmisiä ja pääsin rakentamaan verkostoja, sain mielettömän mahdollisuuden tehdä vähän aikaa työtä Valtakunnalliselle YES ry:lle (suuresti arvostamiani yrittäjyyskasvatuksen asiantuntijoita). Pääsin mukaan Telaketju-verkostoon.

Huomasin, että kahden vahvan osaamisalueeni yhdistäminen on ihan mahdollista. Pedagoginen ja toisaalta kiertotalouden ja yrittäjyyden osaamiseni ovat asioita, joista voin jakaa muillekin. Ja opinnot jatkuvat edelleen; katsotaan, mitä vielä onkaan tulossa!

Uuden oppiminen on aivan mahtavaa! Omasta itsestäänkin oppii valtavasti uutta, kun vaan antaa itselleen mahdollisuuden. Näin joulun kynnyksellä haluan rohkaista ihan jokaista etsimään itseään ja vahvuuksiaan vielä aikuisenakin, ja tarttumaan niihin asioihin, jotka tuntuvat tekemisen arvoisilta.

Tulevaisuus näyttää kutkuttavan kiinnostavalta ja jännittävältä! Vai mitä mieltä olet?

Hyvää joulun odotusta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *