Kokeilemisen riski ja Tekstiilikierratys.fi -sivusto

Kuvankaappaus Tekstiilikierratys.fi -sivulta

Yrittäjyydestä puhuttaessa nostetaan usein esille riskinottokyky. Se onkin yksi keskeisistä yrittäjän ominaisuuksista, mutta ei ainoa. Eikä se tarkoita aina, että riski olisi heti valtava: aina ei tarvitse puhua esimerkiksi perheen kodin käyttämisestä valtavan lainan vakuutena.

Yrittämisessä tarvitaan rahaa. Ennen kuin yritys alkaa tuottaa, joutuu yrittäjä monesti käyttämään jo rutkasti euroja yrityksen rekisteröimiseen sekä erilaisten työvälineiden ja tarvikkeiden, työtilan ja vakuutusten maksamiseen. Yrityksellä on jatkuvia kuluja, jotka eivät suoraan näy ulkopuolelle. Omasta työstä pitää myös saada tieto eteenpäin. Jos kukaan ei tiedä sinusta, ei kukaan sinulta ostakaan. Tuttujen asiointi ei useinkaan riitä kovin pitkälle, eikä näkyminen sosiaalisessa mediassa ole välttämättä kovin itsestään selvää tai halpaakaan (vaikka moni niin tuntuu luulevan).

Yrityksen perustaminen on jo riski itsessään, mutta yrityksen täytyy ottaa pienempiä riskejä jatkuvasti, kun toimintaa täytyy kehittää. Millaisiin asioihin investoidaan, millaisia asioita kokeillaan jne.?

Kokeileminen onkin nykyajattelun mukaan se juttu, jota kannattaa käyttää mahdollisimman aikaisessa vaiheessa tuote- tai palvelukehittämisessä. Puhutaan ketteristä kokeiluista. Rahallista riskiä voi pienentää, kun asioita kokeilee ja testaa jo ennen todella isoja investointeja. Esimerkiksi käsityöyrittäjän kannattaa jollain tavalla kokeilla, voisiko uusi tuote olla asiakkaille kiinnostava, ennen kuin hankkii varastonsa täyteen materiaaleja. Pienen yrittäjän on myös helppo kokeilla verrattuna suuriin ja jähmeisiin organisaatioihin. Toki on olemassa myös niitä tuotteita, joita täytyy kehittää vähän salassa, etteivät teollisuusvakoilijat pääse kopioimaan hyvää ideaa. Tämä ei kuitenkaan ole todellinen vaara ihan jokaisen yrityksen kohdalla.

Itse lähdin kokeilemaan Tekstiilikierratys.fi -sivustoa suhteellisen nopeasti idean syntymisen jälkeen. Kokeilua edelsivät kiertotalousopinnot ja perehtyminen tekstiilien ympäristövaikutuksiin, tiedonhaku sivuston perustamisesta ja siihen liittyvistä säädöksistä, lukuisat keskustelut ja laskelmat. Asiaa pyöriteltiin eri näkökulmista monen tahon kanssa.

Mitään todellista tietoa sivuston kiinnostavuudesta ei kuitenkaan ollut mahdollista saada ennen sen avaamista. Kyse oli palvelusta, johon tarvittaisiin käyttäjien osallistumista, ei pelkkää peukuttamista. Toisaalta halu tehdä jotain tekstiilien ympäristövaikutusten pienentämiseksi oli valtava.

Laskin, millaiseen menetykseen minulla on varaa, jos sivusto ei lähdekään vetämään. Omalle työlle ja vaivalle ei tässä vaiheessa laskettu mitään rahallista arvoa. Parhaillaan meneillään olevien opintojen myötä sain myös paljon apua, joka kerrytti useamman ihmisen opintopistetiliä: opiskelijalle todellinen win-win-tilanne! Tukea tuli myös toisilta yrittäjiltä: ideaan uskottiin! Totesin, että kannattaa kokeilla. Jos ei muuta, niin matkalla oppii valtavasti ja tutustuu moniin uusiin ihmisiin.

Päätin lähteä kokeilemaan ja kehittämään sivustoa ja toimintaa sen mukaan, millaisia kokemuksia siitä alkaisi tulla. Ihmisten mielipiteitä kartoitettaisiin myös systemaattisemmin verkkokyselyn avulla. Aloittamisen rahat piti löytyä itseltä, jatkokehittämiseen mietittiin erilaisia vaihtoehtoja Kokeilurahahausta Leader-hankkeisiin. Koodaaminen on erittäin kallista puuhaa, kun sitä ei osaa itse tehdä, ja hyviä koodareita on myös vaikea löytää. Pitää siis tietää, mitä oikeasti haluaa, ennen kuin lähtee ostamaan tällaista palvelua. Rahoittajille on myös oltava näyttöä siitä, että hankkeeseen kannattaa sijoittaa.

Tekstiilikierratys.fi -sivusto aukesi tammikuun lopussa. Se ei ole kaikin tavoin alkuperäisen suunnitelmani mukainen; esimerkiksi koulujen hankinnat eivät sitä kautta onnistu sivuston maksutapojen vuoksi. Tähän ei kuitenkaan ole selkeää ratkaisua. Kuluttajien väliseen kaupantekoon kun ei yksikään maksunvälityspalvelu tarjoa laskutusmahdollisuutta tai verkkopankkitunnusten käyttöä. Jos halutaan myyjän ja ostajan kannalta turvallinen maksutapa, ei tilisiirto ole vaihtoehto. Sivuston avaamisessa on tehtävä valintoja; kaikkea ei voi käytännössä tarjota, vaikka se kuinka mukavaa olisikin.

Tekeminen on opettanut valtavasti ja pientä fiilaamista on tehty käytännössä koko ajan. Ihmisiltä on tullut valtavasti palautetta: ”Mahtava idea!” ja ”Tätä on kaivattu!” Käsityömessuilla kiertäessä keskustelut tekstiilien kierrätyksestä ovat olleet antoisia ja ihmiset aidosti huolissaan ympäristön tilanteesta. Toisaalta ihmiset ovat tottuneet siihen, että vievät turhat tekstiilinsä vain sinne, minne ne helpointa on viedä, ja sekoittavat vielä eri toimijat keskenään niin, että todellinen tieto omien poistotekstiilien määränpäästä on hukassa. ”Kun joku vaan hakisi ne!” on aika yleinen kommentti. Monen vanhemman polven edustajan tietotekniset taidot eivät myöskään riitä verkkosivuston hyödyntämiseen.

Aijuun verkkokyselyyn vastasi 124 ihmistä, ja heidän mielestään käytettyjen tekstiilien hyödyntäminen osana uutta tuotetta on järkevää, tärkeää, kiinnostavaa ja inspiroivaa. Vain aivan muutama oli sitä mieltä, että se on epämiellyttävää, vanhanaikaista, vaikeaa ja vaivalloista. Yhdeksän kymmenestä vastaajasta oli myös käyttänyt poisto- tai kierrätystekstiiliä käsitöissä. Verkkosivuston käyttö tekstiilimateriaalin, tarvikkeiden ja työvälineiden myymiseen ja ostamiseen aiheutti aika tasaisen jakauman välille ”en todellakaan” ja ”erittäin mielelläni”, mutta piikki oli juuri tuossa ”erittäin mielelläni” -laidassa: 1/5 oli tätä mieltä. Sivuston kulut haluttiin mieluiten maksaa provisiona toteutuneista kaupoista (mikä onkin Tekstiilikierratys.fi -sivuston ominaisuus).

Keskustelujen ja verkkokyselyn tietojen perusteella sivusto ei voi olla ihan pielessä. Helppokäyttöisempi se kyllä saisi olla, mikä vaatisi sitä koodaamista ja muitakin isompia toimenpiteitä. Kiinnostuneita katselijoita käy sivustolla runsaasti – jonain päivänä esimerkiksi oli 1670 katselua.

Kokeilu on siis ainakin tuonut runsaasti tietoa ja kasvattanut verkostoa. Ehkä jotkut ovat heränneet miettimään tekstiilien ympäristövaikutuksia ja tietämys asiasta on kasvanut. En kuitenkaan uskalla sanoa, mihin tämä johtaa. Ainakaan vielä sivusto ei maksa itseään. Laskeminen ja pohtiminen jatkuu, samoin oppiminen. Ihmisten käyttäytyminen ratkaisee: peukutanko vaan vai toiminko (kokeilenko) oikeasti? Se ratkaisu on jokaisen tehtävä itse.

Riski voi joskus olla myös siinä, etten kokeile. En saa mitään aikaan tai myydyksi, jos en kokeile. Riski voi myös kohdistua johonkin muuhun kuin minuun itseeni suoraan. Esimerkiksi kierrättämisen kokeilematta jättäminen lisää ympäristön riskiä pilaantua. Mitä haluan itse kokeilla?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *