Vaivatonta vai järkevää?

Jätteenkeräysastioita. Kuvaaja Manfred Richter, Pixabay.com

Aijuu kävi Turun kädentaitomessuilla 2019 esittelemässä Tekstiilikierratys.fi -sivustoa. Iskelmäradion toimittaja kiinnostui aiheesta, ja haastatteluni saattoikin kuulla perjantaina 15.3. Turun alueen taajuudella. Itse en sitä koskaan kuullut.

Keskustelimme messuilla lukuisien ihmisten kanssa käsityötarvikkeiden ja käytettyjen ja ylimääräisten tekstiilien kohtalosta. Olkoonkin, että keskustelukumppanit olivat usein jo valmiiksi asiaa pohtineita; olimme lähes aina yhtä mieltä siitä, että tavaraa on itsellä liikaa. Siitä pitäisi päästä jotenkin eroon. Monet kantavat huolta siitä, että omat vuosikymmentenkin aikana hankitut tai säästetyt materiaalit ovat kohta jälkikasvun vaivana.

Muutaman vuoden takainen KonMari-ilmiö ei ole ihan jokaista taloutta tavoittanut. Tuttu ammattijärjestäjä (www.tavarathaltuun.fi) on nähnyt talouksia, joissa on vuosikymmenien omat, perityt ja lapsien tavarat, ja niistä yritetään hiljalleen tehdä selkoa. Valtava ja tunteellinen urakka, varmasti. KonMarituksessa ymmärtääkseni on tarkoitus säästää vain ne tavarat, joista itselle on iloa – ja heittää muut pois. Pois heittäminen on varmasti se ongelmallinen kohta. On surku heittää hyödyllistä ja tarpeellista tavaraa hukkaan. (Vaikka ei se kaikki välttämättä niin kovin hyödyllistä ja tarpeellista olekaan, jos tarkemmin miettii. Ainakaan itselle.)

Ongelmallinen on myös vaivannäön ongelma. Ihmiset tuppaavat olemaan ”laiskoja”. Mikä on helpointa ja mukavinta, se tehdään. Omista jätteistä halutaan esimerkiksi päästä vaivattomasti eroon. Entisinä aikoina tavaraa ei välttämättä niin paljoa ollutkaan, mutta minäkin olen asunut vanhassa talossa, jonka tontille oli vuosikymmeniä sitten haudattu ihan tavallista talousjätettä säkeissä. Kasvimaata kaivaessa saattoi lapio osua vanhaan turkishattuun tai autonrenkaaseen. Jossain vaiheessa jätteet vietiin lajittelematta kaatopaikoille. Pikku hiljaa ihmiset on saatu lajittelemaan ja toimittamaan eri jätejakeet asiaankuuluviin keräyksiin. Nykyään kaatopaikoille päätyy Suomessa enää hyvin vähän jätettä.

Ympäristön tila ja ihan maalaisjärjen vastainen materiaalin tuhlaaminen mietityttävät monia. Esimerkiksi poistotekstiilille haluttaisiin tehdä jotain järkevää. Paikallisia ja joidenkin yritysten järjestämiä kokeiluja tekstiilien keräämiseen on ollut ja on edelleen eri puolilla, mutta mitään isoa ratkaisua asiaan ei vielä ole. Ei ole järkeä kerätä, jos kerätylle materiaalille ei ole käyttöä. Pelkkä kerääminen ja vaikkapa ulkomaille toisten murheeksi kuskaaminen ei ole kierrättämistä eikä kestävää toimintaa.

Tekstiilien kierrätyksessä osa hyödyntää kirpputoreja ja hyväntekeväisyyskeräyksiä. Niihin ei kuitenkaan kuulu viedä käyttökelvottomia tekstiilejä. Ne kuuluvat tällä hetkellä siihen osaan jätettä, joka menee energiapolttoon. Hyväntekeväisyysjärjestöjen varoja ei kannata tuhlata siihen, että ne maksavat jätemaksuja niistä tekstiileistä, jotka voisimme itsekin laittaa roskikseen.

Olisi kuitenkin myös niitä tekstiilejä, jotka kelpaavat vielä uuden tuotteen osaksi tai materiaaliksi. Niiden toimittaminen hyötykäyttöön ja mahdollisesti niistä saatava maksu tuntuvat olevan vielä hankala asia. Eihän jätteestä ole totuttu maksamaan. Paitsi pantillisista materiaaleista. Pantin käyttäminen ei kuitenkaan ihan kaikkiin tuotteisiin helposti istu. Vai istuuko?

Uskon kuitenkin, että tulevaisuudessa kiertotalous ja jätteen käyttäminen materiaalina tulee välttämättömäksi kaikilla talouden aloilla rakentamisesta koneisiin ja tekstiileihin. Jos suomalaiset tällä hetkellä käyttävät luonnonvaroja ikään kuin Maapalloja olisi käytettävissä 3½ kappaletta, ei tilanne ole kestävä, eikä se voi mitenkään olla pysyvä. Käyttökelpoisesta materiaalista täytyy myös oppia maksamaan jotain uusien luonnonvarojen ehtyessä ja kallistuessa. Hyviä ja toimivia ratkaisuja löytyy varmasti, kunhan asenteemme on kunnossa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *